Kuokkalankosket - Kalastajan ykköspaikka Pirkanmaalla

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Tarkempi haku  

Uutiset:

Kirjoittaja Aihe: Kemijoen alkulähteillä  (Luettu 1221 kertaa)

0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.

Sireeni

  • Kuningaskalastaja
  • *****
  • Poissa Poissa
  • Sukupuoli: mies
  • Viestejä: 216
  • Sireeni yläjuoksulta vaan...kalassa aina ku kerkee
    • WWW
Kemijoen alkulähteillä
« : 05.08.14 - klo:11:26 »
Kesälomareissu meni sitten itäisen Lapin selkosille, tarkemmin sanottuna Pyhätunturille. Pääasiassa päiväpatikointia ja lähivesien nuuskimista, mutta toki perinteisesti yksi kokonainen "kestää sen mitä kestää"-reissu juniorin kanssa lähistölle. Tällä kertaa se "lähistö" tarkoitti noin 150 km ajomatkaa Pyhältä Savukosken takamaille. Luvat "piti" käydä ostamassa ihan Tulppiosta asti kun niille main päädyttiin sillä Savukosken Metsähallituksen info oli sinä päivänä ylläripylläri-kiinni (joojoo, ne mobiililuvat...). Samalla tuli tsekattua Tulppion seutu mahdolliseksi seuraavaksi kalastusreissuksi kun alueesta oli kuullut niin paljon juttuja.

Saatuaan lupalappusen kouraansa (ja kunnon käristysannoksen jälkeen) Pölöjä Ethelänmies junioreineen suuntasi kulkunsa suoraan Kemijoen pääväylälle, Lattunan tienoille. Komeita koskia, vesi korkealla ja _täysin_ tyhjiä kalasta, ellei nyt yhtä pientä harjosräpiköintiä lasketa. Kyllähän sen heti järkikin sanoi että kalat olivat  menneet jo kuukausi sitten näiltä koskilta sivujoille.  Mutta ei, aina nähdessään uuden nivan oli pakko kopaista josko siellä olisi sittenkin ollut kalaa.

+5 h hukkapyynnin jälkeen tuumaustauko ja kartanlukua, päätös lähteä Kairijoen aluetta koluamaan. Nyt alkoi olla ihan selkeitä merkkejä eväkkäiden olemassaolosta, kävivät jopa nuuhkimassa lippaa ja jotkut uskalsivat tuuppaistakin. Sitten löytyi eräs mieluisa suvanto Kairijoen sivuhaaran "ojasta", josta alkoi tulla todella omituisia tärppejä: pari varovaista maistelua,  sitten kiinni kunnolla ja rantaan asti iisisti kuin kuha konsanaan eli ilman isompia venkoiluja. Pari metriä ennen rantaa otukset äkkäsivät alkaa kiukuttelun ja johan riitti venkoilua ja pärinää. Kaksi ekaa otusta pääsi karkuun tunnistamattomana, kunnes kolmannella kerralla nousi ylös asti: puronieriä, ensimmäinen sellainen! Ja vahingossa siiman päähän oli eksynyt myös sovelia lippa, joka tuntui kelpaavan otuksille viimeisen päälle. Seuraavan puolen tunnin ajan useita tärppejä (ei puhettakaan puronieriän räjähtävästä tärpistä, vaan varovaista näykkimistä joka vaati riuskan vastavedon), turhankin monia karkuutuksia rantavedestä - pelimies ei haavia kanna. Ylös asti viisi nirskua ja juniorikin sai kokeilla muutamaan otteeseen nirskun pitelyä, yhden kuiville asti. Metsähallituksen ohjeistusta noudattaen otimme jokaisen kuiville päätyneen nirskun eräksi. Isoin oli 350 g / 33 cm, pienin 100 g / 19 cm, karkuutetut aika lailla näiden välissä tuntuman perusteella. Näillä tienoilla ojajontkissa hönninkäisten määrä oli muuten aika perkeleellinen, mutta asianmukaiset hatut ja hanskat estivät suurimmat paukamat  :D

Ilman Kairijoen keikkaa koko reissun kalastushommat olisivat olleet suht surkeita, vaikka löysimmekin kohtuu hyviä paikkoja Pyhäjoen varrelta - kalat olivat omituisen varovaisia tärpeissään vaikka tarjosimme pientä lippaa, vaappua ja liitsiä. Kairijoella kohtaamamme turkulaiset vedenpiiskaajat olivat olleet tienoolla pari päivää ja syönti oli ollut surkeaa koko ajan. Tunturin kupeessa Pyhäjärvellä juniori pääsi venepilkillä pitelemään +1 kg taimenta (max 1.5 kg) joka kävi pinnassa asti riehumassa ennen kuin karkuutti itsensä. Parasta reissulla oli kuitenkin se, että menomatkalla pohjoiseen pääsi näyttämään juniorille "salaisen" jättiaffenten tyyssijan Rukatunturin juurelta löytyvästä järvestä. Vajaan puolen tunnin  tsekkauskalastuksen aikana tuli sen verran körmyjen affenten tällejä että sinnehän pitää mennä uudestaan suht piankin. Edellisen kerran tuossa paikassa käynyt 13 vuotta sitten jolloin sain ennätysaffenani ja olin aika yllättynyt että sama paikka, jokseenkin samaan kellonaikaan kuin edellisellä kerralla oli edelleen erittäin hyvä affenapaikka. Muutaman lipan pyöräytyksen ja jigin heiton jälkeen paikka suorastaan kuhisi pannukarkeaa raitanahkaa joista muutama otettiin reissuevääksi. Sinänsä kunnon Lapin kesäkalastusreissuksi ajankohta oli kuukauden liian varhainen (tai kuukaudenmyöhäinen jos haluaa isoa nousuakalaa pääuomista), mutta tässä vaiheessa penskojen koululomat sanelee ajankohdat aika vahvasti ja sen mukaan mennään. 

Seuraavan kerran kun menemme noille seutuville, jätämme talousyksikön naisväen turistirysän tienoille ja kalastuksesta kiinnostuneet suuntaamme Kairijoen eräkeskukseen/Tulppioon muutamaksi päiväksi. Yksi päivä on aivan liian vähän Kairijoen tienoon koluamiseen.

http://www.eraluvat.fi/kohteet/kalastusalueet/virkistyskalastuskohteet/lappi/3546-korvatunturi/lisatietoja.html




« Viimeksi muokattu: 05.08.14 - klo:14:35 kirjoittanut Sireeni »
tallennettu
"Se on rumaa kun kaksi nälkäistä kiusaa toisiaan" sanoi vanha Vesilahden kalamies ongella ollessaan